Kevätlintuja Längelmäellä

Talitintti tillittää maaliskuussa, tuolla se istuu puussa. Ei se lunta eikä pakkasiakaan pelkää. Taitaa kevättä tietää.

Naakka saapuu aikaisin katsomaan, onko maisema vielä luminen. Kyttää sitten jokaisen piipun, ei haittaa ollenkaan vaikka olis kuinka nokinen. Kohta hakee paikalle koko suvun, kai niistäkin joku tykkää.

Lokit huutaa Kirkkosalmen sulassa. Meteliä on niin että onkohan ne ollenkaan sovussa, pesäpaikoista varmaan keskustelee, kalaa ainakin järvessä riittää millä herkuttelee.

Töyhtöhyypätkin on jo saapuneet, kirkuna peltoaukeat täyttää. Niitä kun yrittää lähestyä, pesäpaikkaansa puolustaa ja lentonäytökset näyttää. Pesä on vain muutama olki ristissä mulloksella, saa siinä pellon muokkaaja tarkkana olla.

Mutta vielä arempi on pitkänokkainen kuovi. Huomaamaton pesä on pellon töyräässä, lähelle ei pääse kun lintu on jo ilmassa.

Mustarastas mainiosti laulaa, pihanurmella matoja kaivaa. Pesä on matalalla pensaassa, kuitenkin pedoilta piilossa.

Joutsenpari Kirkkolahdessa uiskentelee, elo näyttää niin auvoiselta. Siihen reviirille ei muita mahdu, meno muuttuu hurjaksi, tunkeilijan pois pelottelee.

Kurki on aivan kuin liian iso linnuksi, töräyttää kaukaa, tekee itsensä kuuluvaksi. Tuolla se pellolla tepastelee, mitä lie ajattelee. Jotakin se maasta kaivaa, ei siitä liiemmin ole vaivaa.

Tuulihaukka on hieno lintu, lentää niin taitavasti. Miten se voikaan nähdä niin korkealta saaliinsa maan pinnalta. Syöksynopeuskin on melkoinen, tulee myyrästä äkkiä entinen. Iso pönttö sille riittää, haukka kiittää ja myyrät kurissa pitää.

Käki kuusenoksalla kyttää kenen pesään voi munansa jättää. Kirkon räystään alla olis kyllä suojaista, mutta pääskysten kanssa voi tulla ahdasta. Oliskohan Päivölän pensasaidassa yhtään räkätin pesää, mihin käydä munimassa ja sitten odotella kesää.

Äkkiä kaikki hiljenee, mitäs nyt tapahtuu? Katsos kotka taivaalla liitelee. Kumpi se on meri vai maa? Sovitaanko vaikka merikotka maalla. Kalanperkeet laiturilla sitä kiinnostaa. Luonnon siivouspalvelu toimii ja kotkakin ravintoa saa.

Järveltä kuuluu sumutorven ääni, kun tarkasti kuuntelee. aavelaivako siellä on, vai onko jollain loppunut pullosta juomat ja pulloon puhaltelee. No voi sitäkin olla, mutta kaulushaikarahan se siellä puolisoa huutelee.

Kahvilan katolla västäräkki keikkuu, keikuttaa niin että räystäältä kohta tippuu. Reunan yli kurkottaa olisko rännissä vettä, niin innoissaan on keväästä, ai että. Unohtaa kuitenkin juoda kun pitäis poikasille ruokaa tuoda.

Pääskyset jostakin paikalle ilmaantuu, lentää hienosti, touhua riittää kun pesät rakentuu. Sirkutus kuuluu, hyönteiset ilmasta nappaa. Kyllä tää jo melkein kesältä tuntuu.

Sami Joutsela

Tekstin saa julkaista vain kirjoittajan luvalla.